| 作曲 : Halmkrona, Yrjänä | |
| ei vallankumouksesi hedelmät | |
| pitele käsistäsi enää tiukasti | |
| esineet liikkuu kun ei katsele | |
| nauruun vääntyy manan suu | |
| alhaalla holvissa henget rukoilee | |
| kuunnellen viestejä niin syvältä ja kaukaa | |
| vielä saatan sinuun katsoa | |
| kahden maailman rajalla missä joki seisoo | |
| älä sano ei, älä puhu | |
| älä mene, vielä hengitä | |
| ja viimeiseen asti pidä sanasi | |
| pidä kivi jota kannat | |
| mene huoneeseen, jossa he lepäävät | |
| kukkien, älä sulje silmiäsi pimeyteen | |
| (sanokaa minun puhuneen) | |
| minä laulan tähän kauneuden | |
| suhteeksi tyhjyyksien välille | |
| minä taivuttelen kädet rinnallesi | |
| planeettojen alla liikkuu yö | |
| leikkaan hiuksesi ja kyntesi | |
| valvon yöni suojellen oveasi heiltä | |
| ilmeet taiteltuina samettiin | |
| uivat aikakaudet mutaiseen virtaan |
| zuo qu : Halmkrona, Yrj n | |
| ei vallankumouksesi hedelm t | |
| pitele k sist si en tiukasti | |
| esineet liikkuu kun ei katsele | |
| nauruun v ntyy manan suu | |
| alhaalla holvissa henget rukoilee | |
| kuunnellen viestej niin syv lt ja kaukaa | |
| viel saatan sinuun katsoa | |
| kahden maailman rajalla miss joki seisoo | |
| l sano ei, l puhu | |
| l mene, viel hengit | |
| ja viimeiseen asti pid sanasi | |
| pid kivi jota kannat | |
| mene huoneeseen, jossa he lep v t | |
| kukkien, l sulje silmi si pimeyteen | |
| sanokaa minun puhuneen | |
| min laulan t h n kauneuden | |
| suhteeksi tyhjyyksien v lille | |
| min taivuttelen k det rinnallesi | |
| planeettojen alla liikkuu y | |
| leikkaan hiuksesi ja kyntesi | |
| valvon y ni suojellen oveasi heilt | |
| ilmeet taiteltuina samettiin | |
| uivat aikakaudet mutaiseen virtaan |
| zuò qǔ : Halmkrona, Yrj n | |
| ei vallankumouksesi hedelm t | |
| pitele k sist si en tiukasti | |
| esineet liikkuu kun ei katsele | |
| nauruun v ntyy manan suu | |
| alhaalla holvissa henget rukoilee | |
| kuunnellen viestej niin syv lt ja kaukaa | |
| viel saatan sinuun katsoa | |
| kahden maailman rajalla miss joki seisoo | |
| l sano ei, l puhu | |
| l mene, viel hengit | |
| ja viimeiseen asti pid sanasi | |
| pid kivi jota kannat | |
| mene huoneeseen, jossa he lep v t | |
| kukkien, l sulje silmi si pimeyteen | |
| sanokaa minun puhuneen | |
| min laulan t h n kauneuden | |
| suhteeksi tyhjyyksien v lille | |
| min taivuttelen k det rinnallesi | |
| planeettojen alla liikkuu y | |
| leikkaan hiuksesi ja kyntesi | |
| valvon y ni suojellen oveasi heilt | |
| ilmeet taiteltuina samettiin | |
| uivat aikakaudet mutaiseen virtaan |