| Käy tuuli yli luhistuneen vuoteen | |
| linnut tytön nukkuvan silmistä tappelee | |
| pohjoinen, etelä vaihtaa paikkaa | |
| itken maailmankaikkeuden pohjalla | |
| viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee | |
| rakkaus makaa tunkiolla naamaa saastaa auraten | |
| mädäten haaveisiinsa turhuuksia kosiviin | |
| juhlien voittoa pahasta | |
| ja huokauksista rakennetut laivat kääntää kylkeään | |
| vuodet kuluu, virheistä ei opi kasvojaan | |
| aika mataa nopeaa on unohdus, se vaan | |
| sielu on tehtävä, ei esine | |
| näinhän me sovittiin | |
| ja unet kartta kohti loputonta jokea | |
| missä sanat on voimia | |
| ja silmät vielä majakat | |
| piripintaan kaadettu aurinko | |
| minun salainen nimeni on kadotus | |
| unohtunut elämä, pois heitetty | |
| jalka voitokkaana päällä niskani | |
| vaikka korisen vielä hiljaa | |
| ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan |
| K y tuuli yli luhistuneen vuoteen | |
| linnut tyt n nukkuvan silmist tappelee | |
| pohjoinen, etel vaihtaa paikkaa | |
| itken maailmankaikkeuden pohjalla | |
| viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee | |
| rakkaus makaa tunkiolla naamaa saastaa auraten | |
| m d ten haaveisiinsa turhuuksia kosiviin | |
| juhlien voittoa pahasta | |
| ja huokauksista rakennetut laivat k nt kylke n | |
| vuodet kuluu, virheist ei opi kasvojaan | |
| aika mataa nopeaa on unohdus, se vaan | |
| sielu on teht v, ei esine | |
| n inh n me sovittiin | |
| ja unet kartta kohti loputonta jokea | |
| miss sanat on voimia | |
| ja silm t viel majakat | |
| piripintaan kaadettu aurinko | |
| minun salainen nimeni on kadotus | |
| unohtunut el m, pois heitetty | |
| jalka voitokkaana p ll niskani | |
| vaikka korisen viel hiljaa | |
| ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan |
| K y tuuli yli luhistuneen vuoteen | |
| linnut tyt n nukkuvan silmist tappelee | |
| pohjoinen, etel vaihtaa paikkaa | |
| itken maailmankaikkeuden pohjalla | |
| viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee | |
| rakkaus makaa tunkiolla naamaa saastaa auraten | |
| m d ten haaveisiinsa turhuuksia kosiviin | |
| juhlien voittoa pahasta | |
| ja huokauksista rakennetut laivat k nt kylke n | |
| vuodet kuluu, virheist ei opi kasvojaan | |
| aika mataa nopeaa on unohdus, se vaan | |
| sielu on teht v, ei esine | |
| n inh n me sovittiin | |
| ja unet kartta kohti loputonta jokea | |
| miss sanat on voimia | |
| ja silm t viel majakat | |
| piripintaan kaadettu aurinko | |
| minun salainen nimeni on kadotus | |
| unohtunut el m, pois heitetty | |
| jalka voitokkaana p ll niskani | |
| vaikka korisen viel hiljaa | |
| ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan |