| On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen. | |
| Se saattoi vahinko olla, | |
| Eikä tapahdu uudelleen. | |
| Suru joskus käy, ja ikävää riittää; | |
| Kantaa laineet laivatkin. | |
| Mistä mun pitäis ketäkin kiittää? | |
| - Jossain on kai vastauskin. | |
| Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen. | |
| Ostin kadun mieheltä pyörän, | |
| Joudun nyt oikeuteen. | |
| Joku toinen aina edellä | |
| Ottaa irti kaiken minkä saa. | |
| Mulla kun ei oo mitä oottaa, | |
| Ei se paljon haittaakaan. | |
| Tässä elämä on: | |
| Oma, kallis, ja tarpeeton. | |
| Joki joutava laineillaan | |
| Mua lastuna vie mukanaan, | |
| Ja ensin mä vapisin aaltojen alla. | |
| Opin olemaan antautumalla. | |
| Pohjallakaan ei yksinään olla: | |
| Alakulo on seurana haikeuden. | |
| Luulin ennen, että jossain | |
| Mitataan tarkalleen, | |
| Milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen. | |
| Se on pelkkä harha, perätön luulo, | |
| Toiset hölmöt uskoo niin. | |
| Jäävät hartiat väkevän, suuren, | |
| Pieneksi kuin heikonkin. | |
| Miks kysyt, miten käytän | |
| Päivät jotka vielä saan. | |
| Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan? | |
| Enkä opi sanomaan, et kaipaan, | |
| Vaikka pyydätkin. | |
| Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan. |