| 作曲 : Halmkrona, Yrjänä | |
| Autereen hetkenä tehtaiden lomassa, | |
| istumme katsoen varjojen tansseja. | |
| Samoja satuja kaikille kerrotaan, | |
| jotta ei yksikään loukkaisi jalkojaan. | |
| Kätesi haluaa koskettaa kaikkea, | |
| selvittää itsensä, hallita kaaosta. | |
| Tähti, vain yksi, se kajastaa korkeella | |
| sinnekin kerran on päästävä | |
| Ne jotka elävät ikuisesti ja ne jotka syntyvät uudestaan | |
| Ne jotka syntyvät ikuiseksi ja ne jotka elävät hetken vaan | |
| Samettipinnalla timanttineuloina | |
| kiiltävät koneet ne samoaa taivaita. | |
| Päivä on viimeinen, hetki on myöhäinen, | |
| kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa. | |
| Istumme nurmella, pensaiden kukkia | |
| leijailee tuulessa hentona lumena. | |
| Pian on hämärää, maailma hiillosta | |
| hävitys puhaltaa muistomme tiehensä. | |
| Piirretyt elämänpiirimme rajat | |
| on vahvoilla väreillä mielemme kehikkoon. | |
| Ilta on hellä ja totuus on raskasta, | |
| pian on mentävä kauaksi niin. | |
| Kasvojen välillä avaruus kaareutuu, | |
| aika on harha tai erehdys, oikku. | |
| Halua, tarvitse, pyydä tai vaadi | |
| vain parhaansa tehdä voi jokainen. |
| zuo qu : Halmkrona, Yrj n | |
| Autereen hetken tehtaiden lomassa, | |
| istumme katsoen varjojen tansseja. | |
| Samoja satuja kaikille kerrotaan, | |
| jotta ei yksik n loukkaisi jalkojaan. | |
| K tesi haluaa koskettaa kaikkea, | |
| selvitt itsens, hallita kaaosta. | |
| T hti, vain yksi, se kajastaa korkeella | |
| sinnekin kerran on p st v | |
| Ne jotka el v t ikuisesti ja ne jotka syntyv t uudestaan | |
| Ne jotka syntyv t ikuiseksi ja ne jotka el v t hetken vaan | |
| Samettipinnalla timanttineuloina | |
| kiilt v t koneet ne samoaa taivaita. | |
| P iv on viimeinen, hetki on my h inen, | |
| kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa. | |
| Istumme nurmella, pensaiden kukkia | |
| leijailee tuulessa hentona lumena. | |
| Pian on h m r, maailma hiillosta | |
| h vitys puhaltaa muistomme tiehens. | |
| Piirretyt el m npiirimme rajat | |
| on vahvoilla v reill mielemme kehikkoon. | |
| Ilta on hell ja totuus on raskasta, | |
| pian on ment v kauaksi niin. | |
| Kasvojen v lill avaruus kaareutuu, | |
| aika on harha tai erehdys, oikku. | |
| Halua, tarvitse, pyyd tai vaadi | |
| vain parhaansa tehd voi jokainen. |
| zuò qǔ : Halmkrona, Yrj n | |
| Autereen hetken tehtaiden lomassa, | |
| istumme katsoen varjojen tansseja. | |
| Samoja satuja kaikille kerrotaan, | |
| jotta ei yksik n loukkaisi jalkojaan. | |
| K tesi haluaa koskettaa kaikkea, | |
| selvitt itsens, hallita kaaosta. | |
| T hti, vain yksi, se kajastaa korkeella | |
| sinnekin kerran on p st v | |
| Ne jotka el v t ikuisesti ja ne jotka syntyv t uudestaan | |
| Ne jotka syntyv t ikuiseksi ja ne jotka el v t hetken vaan | |
| Samettipinnalla timanttineuloina | |
| kiilt v t koneet ne samoaa taivaita. | |
| P iv on viimeinen, hetki on my h inen, | |
| kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa. | |
| Istumme nurmella, pensaiden kukkia | |
| leijailee tuulessa hentona lumena. | |
| Pian on h m r, maailma hiillosta | |
| h vitys puhaltaa muistomme tiehens. | |
| Piirretyt el m npiirimme rajat | |
| on vahvoilla v reill mielemme kehikkoon. | |
| Ilta on hell ja totuus on raskasta, | |
| pian on ment v kauaksi niin. | |
| Kasvojen v lill avaruus kaareutuu, | |
| aika on harha tai erehdys, oikku. | |
| Halua, tarvitse, pyyd tai vaadi | |
| vain parhaansa tehd voi jokainen. |