| 作曲 : Halmkrona, Yrjänä | |
| Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla, | |
| huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta | |
| tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois. | |
| Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita, | |
| jotka ei oo niskojansa nöyrryttäneet maailmalla, | |
| ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan. | |
| Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa | |
| vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan. | |
| Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä | |
| senkin ne tahtovat omistaa. | |
| Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot, | |
| jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa, | |
| ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne. | |
| Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika, | |
| on jää niin mustaa yllä syvyyksien, | |
| joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan | |
| sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa. |
| zuo qu : Halmkrona, Yrj n | |
| Mieless ni seisoisinpa yksin t rm n huipulla, | |
| huutaisin ees niin kuin huutaa n kij t r kirousta | |
| tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois. | |
| Vaan kirjani on v syneet ja n yt t ynn olioita, | |
| jotka ei oo niskojansa n yrrytt neet maailmalla, | |
| ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhj n ilmaan mukanaan. | |
| Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa | |
| vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan. | |
| Ne eiv t muista ett ihmisell on vain el m ns | |
| senkin ne tahtovat omistaa. | |
| Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot, | |
| jotka luuli unhoon painaneensa, arkip iv n savuverhon taa, | |
| ei unet j t meit rauhaan, vaikka hylk isimme ne. | |
| L hden iltamy h n, viimeinkin on aika, | |
| on j niin mustaa yll syvyyksien, | |
| joiden tied n tummaan hellyytens helmaan | |
| sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa. |
| zuò qǔ : Halmkrona, Yrj n | |
| Mieless ni seisoisinpa yksin t rm n huipulla, | |
| huutaisin ees niin kuin huutaa n kij t r kirousta | |
| tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois. | |
| Vaan kirjani on v syneet ja n yt t ynn olioita, | |
| jotka ei oo niskojansa n yrrytt neet maailmalla, | |
| ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhj n ilmaan mukanaan. | |
| Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa | |
| vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan. | |
| Ne eiv t muista ett ihmisell on vain el m ns | |
| senkin ne tahtovat omistaa. | |
| Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot, | |
| jotka luuli unhoon painaneensa, arkip iv n savuverhon taa, | |
| ei unet j t meit rauhaan, vaikka hylk isimme ne. | |
| L hden iltamy h n, viimeinkin on aika, | |
| on j niin mustaa yll syvyyksien, | |
| joiden tied n tummaan hellyytens helmaan | |
| sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa. |
YouTube Results (More on YouTube)