Kaikkivaltiaan peili Lyrics

Song	Kaikkivaltiaan peili
Artist	CMX
Album	Talvikuningas
Download	Image LRC TXT

	作曲 : Yrjäna
	Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen
	ja taivaalliset sotajoukot käskyä vain odottaa
	voimakenttäsiipensä hän taittaa, päänsä kallistaa
	ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa
	"Maailmoiden tuhoaja, elävien jumala
	taivaankannen kannattaja, vuori kultainen
	ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois
	jos kasvoillesi lankeat, se mitä pelastaa"
	Tajunta on tyhjä kuten taulu illan hämärässä
	jotain silti tihkuu läpi, tuoksu muistojen:
	Ensimmänen muisto kovin vaisu, kovin hämärä
	on sydämessä piilotettu salaisuuden ovi,
	toinen muisto häilyvä kuin kuva harmaa rakeinen
	on kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa,
	kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista,
	neljäs muisto pimeä ja vaarallinen tie.
	Ja ääni tuntuu selittävän hiljainen ja vakava
	kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut.
	Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi
	valopisteet tajunnassa tehtäviksi selittää:
	Minä muistan suuren kirjan alla pyhän sinetin, sen jonka
	esi-äidit maasta kantoi uuden taivaan alle,
	minä muistan liitot, sodat, matkat
	uudet sopimukset, minä muistan
	itseni vain niin kuin muistaa painajaisen.
	Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen
	ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan
	kaatuu järjestelmät, kuolee sanat suuret huulille
	ja rauniolla yksinäinen tuulenhenkäys vaeltaa
	ja niin kuin silti elänkin on kaikki aikaan siroteltu,
	puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain.
	Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa,
	hiljaisuutta sanattomain tähtiholvien.
	Rakkausko, viha, kerran virtas läpi olentoni,
	elämä sen kudos, olin siinä lankana
	turhaako siis tuokiot ja kaikki tämä sisälläni
	uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja.

	zuo qu : Yrj na
	Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen
	ja taivaalliset sotajoukot k sky vain odottaa
	voimakentt siipens h n taittaa, p ns kallistaa
	ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa
	" Maailmoiden tuhoaja, el vien jumala
	taivaankannen kannattaja, vuori kultainen
	ne nimi on vain ja nimet otetaan nyt pois
	jos kasvoillesi lankeat, se mit pelastaa"
	Tajunta on tyhj kuten taulu illan h m r ss
	jotain silti tihkuu l pi, tuoksu muistojen:
	Ensimm nen muisto kovin vaisu, kovin h m r
	on syd mess piilotettu salaisuuden ovi,
	toinen muisto h ilyv kuin kuva harmaa rakeinen
	on kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa,
	kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista,
	nelj s muisto pime ja vaarallinen tie.
	Ja ni tuntuu selitt v n hiljainen ja vakava
	kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut.
	Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi
	valopisteet tajunnassa teht viksi selitt:
	Min muistan suuren kirjan alla pyh n sinetin, sen jonka
	esi idit maasta kantoi uuden taivaan alle,
	min muistan liitot, sodat, matkat
	uudet sopimukset, min muistan
	itseni vain niin kuin muistaa painajaisen.
	Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen
	ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan
	kaatuu j rjestelm t, kuolee sanat suuret huulille
	ja rauniolla yksin inen tuulenhenk ys vaeltaa
	ja niin kuin silti el nkin on kaikki aikaan siroteltu,
	puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain.
	Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa,
	hiljaisuutta sanattomain t htiholvien.
	Rakkausko, viha, kerran virtas l pi olentoni,
	el m sen kudos, olin siin lankana
	turhaako siis tuokiot ja kaikki t m sis ll ni
	uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja.

	zuò qǔ : Yrj na
	Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen
	ja taivaalliset sotajoukot k sky vain odottaa
	voimakentt siipens h n taittaa, p ns kallistaa
	ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa
	" Maailmoiden tuhoaja, el vien jumala
	taivaankannen kannattaja, vuori kultainen
	ne nimi on vain ja nimet otetaan nyt pois
	jos kasvoillesi lankeat, se mit pelastaa"
	Tajunta on tyhj kuten taulu illan h m r ss
	jotain silti tihkuu l pi, tuoksu muistojen:
	Ensimm nen muisto kovin vaisu, kovin h m r
	on syd mess piilotettu salaisuuden ovi,
	toinen muisto h ilyv kuin kuva harmaa rakeinen
	on kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa,
	kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista,
	nelj s muisto pime ja vaarallinen tie.
	Ja ni tuntuu selitt v n hiljainen ja vakava
	kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut.
	Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi
	valopisteet tajunnassa teht viksi selitt:
	Min muistan suuren kirjan alla pyh n sinetin, sen jonka
	esi idit maasta kantoi uuden taivaan alle,
	min muistan liitot, sodat, matkat
	uudet sopimukset, min muistan
	itseni vain niin kuin muistaa painajaisen.
	Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen
	ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan
	kaatuu j rjestelm t, kuolee sanat suuret huulille
	ja rauniolla yksin inen tuulenhenk ys vaeltaa
	ja niin kuin silti el nkin on kaikki aikaan siroteltu,
	puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain.
	Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa,
	hiljaisuutta sanattomain t htiholvien.
	Rakkausko, viha, kerran virtas l pi olentoni,
	el m sen kudos, olin siin lankana
	turhaako siis tuokiot ja kaikki t m sis ll ni
	uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja.

YouTube Results (More on YouTube)