| Song | Kaikkivaltias |
| Artist | CMX |
| Album | Talvikuningas |
| Download | Image LRC TXT |
| 作曲 : Yrjäna | |
| Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa | |
| kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten. | |
| Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet | |
| niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen. | |
| Kohta yöstä aikain marssii hahmot härkäin siivekkäitten | |
| yöstä muinaisuuden udun, hämärästä painajaisten. | |
| Kohta aukeavat taivaat, syöksyy alas laumat enkelten | |
| sylit täynnä salamoita, silmät oikeutta hohkaten. | |
| Kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissä | |
| kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton. | |
| Nyt tappion päivänä, tuomion alla hän katselee valtakuntaansa alas | |
| ja kivisin ilmein hän siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa: | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää | |
| Ilma huoneen väreilee ja käytävillä varjot päilyy, | |
| hahmo pimeässä oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee. | |
| Yleisellä taajuudella äänet viimein helähtää | |
| ja puhuu niin kuin puhuu ääni lopullisen voittajan: | |
| "Kuningas sä olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja | |
| valtias sä olit tahdostasi sai elämä päättyä, jatkaa. | |
| Päivän päättyessä kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa | |
| kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa." | |
| Onko maailma rajattu, me sen vankeja; silloin on jumala takana kaiken | |
| vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita... | |
| Mitä tehdä siis kun tietää, että tarina on lopuillaan. | |
| Olkaa viisas, antakaa paikka missä seistä niin kampean maailman paikoiltaan. | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siellä asuvat ne muistot, jotka meidät rakentaa | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siellä asuu aika, joka tähän hetkeen valmistaa | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää | |
| "Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevyt | |
| minun hautaani vartioi pisara aamukastetta. | |
| Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia, | |
| minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa." |
| zuo qu : Yrj na | |
| Taivas alkaa punertaa, se tiet mit odottaa | |
| kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten. | |
| Ne lep v t kuin haavoittuneet el imet, niin v syneet | |
| niin her kaupunki saarrettu aamuun p iv ns viimeisen. | |
| Kohta y st aikain marssii hahmot h rk in siivekk itten | |
| y st muinaisuuden udun, h m r st painajaisten. | |
| Kohta aukeavat taivaat, sy ksyy alas laumat enkelten | |
| sylit t ynn salamoita, silm t oikeutta hohkaten. | |
| Kuningas nojaa kultaiseen k teens metallitorninsa sy vereiss | |
| kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton. | |
| Nyt tappion p iv n, tuomion alla h n katselee valtakuntaansa alas | |
| ja kivisin ilmein h n siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa: | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell savuavat peilit yll kaikkeuden | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell asuu tyhjyys joka meid t yhdist | |
| Ilma huoneen v reilee ja k yt vill varjot p ilyy, | |
| hahmo pime ss oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee. | |
| Yleisell taajuudella net viimein hel ht | |
| ja puhuu niin kuin puhuu ni lopullisen voittajan: | |
| " Kuningas s olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja | |
| valtias s olit tahdostasi sai el m p tty, jatkaa. | |
| P iv n p ttyess kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa | |
| kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa." | |
| Onko maailma rajattu, me sen vankeja silloin on jumala takana kaiken | |
| vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita... | |
| Mit tehd siis kun tiet, ett tarina on lopuillaan. | |
| Olkaa viisas, antakaa paikka miss seist niin kampean maailman paikoiltaan. | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell asuvat ne muistot, jotka meid t rakentaa | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell asuu aika, joka t h n hetkeen valmistaa | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell savuavat peilit yll kaikkeuden | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell asuu tyhjyys joka meid t yhdist | |
| " Minun hautaani vartioi tuulenhenk ys kevyt | |
| minun hautaani vartioi pisara aamukastetta. | |
| Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia, | |
| minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa." |
| zuò qǔ : Yrj na | |
| Taivas alkaa punertaa, se tiet mit odottaa | |
| kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten. | |
| Ne lep v t kuin haavoittuneet el imet, niin v syneet | |
| niin her kaupunki saarrettu aamuun p iv ns viimeisen. | |
| Kohta y st aikain marssii hahmot h rk in siivekk itten | |
| y st muinaisuuden udun, h m r st painajaisten. | |
| Kohta aukeavat taivaat, sy ksyy alas laumat enkelten | |
| sylit t ynn salamoita, silm t oikeutta hohkaten. | |
| Kuningas nojaa kultaiseen k teens metallitorninsa sy vereiss | |
| kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton. | |
| Nyt tappion p iv n, tuomion alla h n katselee valtakuntaansa alas | |
| ja kivisin ilmein h n siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa: | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell savuavat peilit yll kaikkeuden | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell asuu tyhjyys joka meid t yhdist | |
| Ilma huoneen v reilee ja k yt vill varjot p ilyy, | |
| hahmo pime ss oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee. | |
| Yleisell taajuudella net viimein hel ht | |
| ja puhuu niin kuin puhuu ni lopullisen voittajan: | |
| " Kuningas s olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja | |
| valtias s olit tahdostasi sai el m p tty, jatkaa. | |
| P iv n p ttyess kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa | |
| kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa." | |
| Onko maailma rajattu, me sen vankeja silloin on jumala takana kaiken | |
| vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita... | |
| Mit tehd siis kun tiet, ett tarina on lopuillaan. | |
| Olkaa viisas, antakaa paikka miss seist niin kampean maailman paikoiltaan. | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell asuvat ne muistot, jotka meid t rakentaa | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell asuu aika, joka t h n hetkeen valmistaa | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell savuavat peilit yll kaikkeuden | |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa | |
| siell asuu tyhjyys joka meid t yhdist | |
| " Minun hautaani vartioi tuulenhenk ys kevyt | |
| minun hautaani vartioi pisara aamukastetta. | |
| Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia, | |
| minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa." |