| Song | Aura |
| Artist | CMX |
| Album | Cloaca Maxima |
| Download | Image LRC TXT |
| elämän keskipäivässä | |
| minäkin eksyin synkkään metsään | |
| aamupäiväin kappaleisiin | |
| iltojen ikävään | |
| missä | |
| kasvot puhuvat omaa kieltään | |
| oppivat suruaan nauramaan | |
| ja elämän hauraat astiat | |
| katsovat ihmetellen toisiaan | |
| askel ja pysähdys kerrallaan | |
| yksi nurin yksi oikein | |
| etsi tietä joka hehkuu | |
| polkua joka puhuu | |
| se on käsiesi liikkeissä | |
| se on taivaankannen valoissa | |
| se on päivällä ja yöllä ja aina | |
| se on täällä se on muualla | |
| se ei puhu, ei voi vastata | |
| olen ymmärtänyt tämän sen valossa | |
| talvi toi meidät tähän paikkaan | |
| missä lepäämme kylki kyljessä | |
| opimme enemmän toisiamme | |
| opimme ajoissa luopumaan | |
| en ehkä tiedä mitä tehdä | |
| vaikka joskus olenkin varma | |
| ja joskus makaan aivan hiljaa | |
| ja uskallan vain epäillä | |
| jos yrittäisin puhua vain sanoja | |
| käsiin jäänyt kosketuksen paloja | |
| täytyy luopua, ajatella uudelleen | |
| itsensä ja muut |
| el m n keskip iv ss | |
| min kin eksyin synkk n mets n | |
| aamup iv in kappaleisiin | |
| iltojen ik v n | |
| miss | |
| kasvot puhuvat omaa kielt n | |
| oppivat suruaan nauramaan | |
| ja el m n hauraat astiat | |
| katsovat ihmetellen toisiaan | |
| askel ja pys hdys kerrallaan | |
| yksi nurin yksi oikein | |
| etsi tiet joka hehkuu | |
| polkua joka puhuu | |
| se on k siesi liikkeiss | |
| se on taivaankannen valoissa | |
| se on p iv ll ja y ll ja aina | |
| se on t ll se on muualla | |
| se ei puhu, ei voi vastata | |
| olen ymm rt nyt t m n sen valossa | |
| talvi toi meid t t h n paikkaan | |
| miss lep mme kylki kyljess | |
| opimme enemm n toisiamme | |
| opimme ajoissa luopumaan | |
| en ehk tied mit tehd | |
| vaikka joskus olenkin varma | |
| ja joskus makaan aivan hiljaa | |
| ja uskallan vain ep ill | |
| jos yritt isin puhua vain sanoja | |
| k siin j nyt kosketuksen paloja | |
| t ytyy luopua, ajatella uudelleen | |
| itsens ja muut |
| el m n keskip iv ss | |
| min kin eksyin synkk n mets n | |
| aamup iv in kappaleisiin | |
| iltojen ik v n | |
| miss | |
| kasvot puhuvat omaa kielt n | |
| oppivat suruaan nauramaan | |
| ja el m n hauraat astiat | |
| katsovat ihmetellen toisiaan | |
| askel ja pys hdys kerrallaan | |
| yksi nurin yksi oikein | |
| etsi tiet joka hehkuu | |
| polkua joka puhuu | |
| se on k siesi liikkeiss | |
| se on taivaankannen valoissa | |
| se on p iv ll ja y ll ja aina | |
| se on t ll se on muualla | |
| se ei puhu, ei voi vastata | |
| olen ymm rt nyt t m n sen valossa | |
| talvi toi meid t t h n paikkaan | |
| miss lep mme kylki kyljess | |
| opimme enemm n toisiamme | |
| opimme ajoissa luopumaan | |
| en ehk tied mit tehd | |
| vaikka joskus olenkin varma | |
| ja joskus makaan aivan hiljaa | |
| ja uskallan vain ep ill | |
| jos yritt isin puhua vain sanoja | |
| k siin j nyt kosketuksen paloja | |
| t ytyy luopua, ajatella uudelleen | |
| itsens ja muut |