| Pelko tanssii hymyn laidalla, iho luiden kaunistuksena, | |
| valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi. | |
| Valo pyhin sotajoukoin hiipii ihmeen ääriviivaa, | |
| avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi. | |
| Toinen tahtoo jatkuvuutta, toinen hetken kestävän, | |
| toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu. | |
| Toinen kasvaa hellyydestä, toinen käärmevyyhden alla; | |
| hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa. | |
| Tässä kuoro laulaa ajasta kun pyhää maata vallattiin, | |
| tässä kuoro laulaa: "Ei se ennen ollut näin, | |
| oltiin vain ihmisiä, | |
| elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen, | |
| elävältä haudattuina syvyyksiin lihamme syiden!" | |
| Hiki hioo kasvoluita, hampaat välkkyy, huuto raikaa, | |
| vettyneillä ohimoilla kaaret sädekehien. | |
| Minä tunnen pienuuteni kannustavan julmuuteen | |
| kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden. | |
| Tässä kuoro laulaa ajasta kun pyhää maata hävittiin; | |
| tässä kuoro laulaa ajasta: | |
| Pian loppu julma, kuten täällä sopii odottaa, | |
| nousee, voittaa jumaluuden jota kokeiltiin. | |
| Joka tahtoo rakkautta mieli täynnä pelkkää vihaa | |
| herää ludelavitsalta, nyrkki kauhoo kylmää lihaa. |
| Pelko tanssii hymyn laidalla, iho luiden kaunistuksena, | |
| valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi. | |
| Valo pyhin sotajoukoin hiipii ihmeen riviivaa, | |
| avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi. | |
| Toinen tahtoo jatkuvuutta, toinen hetken kest v n, | |
| toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu. | |
| Toinen kasvaa hellyydest, toinen k rmevyyhden alla | |
| hiillos kytee kumpaisenkin h pyluiden holvissa. | |
| T ss kuoro laulaa ajasta kun pyh maata vallattiin, | |
| t ss kuoro laulaa: " Ei se ennen ollut n in, | |
| oltiin vain ihmisi, | |
| el v lt haudattuina jokap iv n ankeuteen, | |
| el v lt haudattuina syvyyksiin lihamme syiden!" | |
| Hiki hioo kasvoluita, hampaat v lkkyy, huuto raikaa, | |
| vettyneill ohimoilla kaaret s dekehien. | |
| Min tunnen pienuuteni kannustavan julmuuteen | |
| kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden. | |
| T ss kuoro laulaa ajasta kun pyh maata h vittiin | |
| t ss kuoro laulaa ajasta: | |
| Pian loppu julma, kuten t ll sopii odottaa, | |
| nousee, voittaa jumaluuden jota kokeiltiin. | |
| Joka tahtoo rakkautta mieli t ynn pelkk vihaa | |
| her ludelavitsalta, nyrkki kauhoo kylm lihaa. |
| Pelko tanssii hymyn laidalla, iho luiden kaunistuksena, | |
| valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi. | |
| Valo pyhin sotajoukoin hiipii ihmeen riviivaa, | |
| avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi. | |
| Toinen tahtoo jatkuvuutta, toinen hetken kest v n, | |
| toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu. | |
| Toinen kasvaa hellyydest, toinen k rmevyyhden alla | |
| hiillos kytee kumpaisenkin h pyluiden holvissa. | |
| T ss kuoro laulaa ajasta kun pyh maata vallattiin, | |
| t ss kuoro laulaa: " Ei se ennen ollut n in, | |
| oltiin vain ihmisi, | |
| el v lt haudattuina jokap iv n ankeuteen, | |
| el v lt haudattuina syvyyksiin lihamme syiden!" | |
| Hiki hioo kasvoluita, hampaat v lkkyy, huuto raikaa, | |
| vettyneill ohimoilla kaaret s dekehien. | |
| Min tunnen pienuuteni kannustavan julmuuteen | |
| kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden. | |
| T ss kuoro laulaa ajasta kun pyh maata h vittiin | |
| t ss kuoro laulaa ajasta: | |
| Pian loppu julma, kuten t ll sopii odottaa, | |
| nousee, voittaa jumaluuden jota kokeiltiin. | |
| Joka tahtoo rakkautta mieli t ynn pelkk vihaa | |
| her ludelavitsalta, nyrkki kauhoo kylm lihaa. |
YouTube Results (More on YouTube)