Punainen Viiva

	Niin on onnea ja iloa
	vielä;
	päiviä on pakassa
	paljon...
	Vaan mitä vastaat, kun
	kysytään, että paljonko?
	Onnea; onnesi on käsillä
	tässä lyhyessä hetkessä
	jossa kesä on kadonnut…
	Syksy talveksi taipuu jo.
	Niin on yksi aivan alussa
	mutta toinen on jo lopussa:
	riuhtoo vaisuilla voimillaan,
	kohti harmautta raahustaa.
	Nyt voit hyvästisi toivottaa
	ja myös hyväksyä, että maa
	nielee sen minkä synnytti
	eikä aio palauttaa.
	Tuon hetken tullen me muistamme sen;
	muistamme kadonneet, kuolleet,
	jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.
	Muistamme sen vääjäämättömyyden;
	rakkaimman ihmisen
	nimi kaikesta katoaa.
	Viiva vedetään sen yli.
	Kuolema kulkee täällä päällä maan,
	tekee joukossamme tekojaan:
	antaa aikamme kulua,
	kunnes lähtömme määrittää.
	Niin on onnea ja iloa
	vielä
	päiviä on pakassa
	paljon…
	Pois niitä otetaan,
	mutta montako jää?

	Niin on onnea ja iloa
	viel
	p ivi on pakassa
	paljon...
	Vaan mit vastaat, kun
	kysyt n, ett paljonko?
	Onnea onnesi on k sill
	t ss lyhyess hetkess
	jossa kes on kadonnut
	Syksy talveksi taipuu jo.
	Niin on yksi aivan alussa
	mutta toinen on jo lopussa:
	riuhtoo vaisuilla voimillaan,
	kohti harmautta raahustaa.
	Nyt voit hyv stisi toivottaa
	ja my s hyv ksy, ett maa
	nielee sen mink synnytti
	eik aio palauttaa.
	Tuon hetken tullen me muistamme sen
	muistamme kadonneet, kuolleet,
	jotka jo otettiin sinne pime n syliin.
	Muistamme sen v j m tt myyden
	rakkaimman ihmisen
	nimi kaikesta katoaa.
	Viiva vedet n sen yli.
	Kuolema kulkee t ll p ll maan,
	tekee joukossamme tekojaan:
	antaa aikamme kulua,
	kunnes l ht mme m ritt.
	Niin on onnea ja iloa
	viel
	p ivi on pakassa
	paljon
	Pois niit otetaan,
	mutta montako j?