l riko kaavaa

	Monesti sanoo rakkaus
	Tarkoittamatta kuitenkaan.
	Eihän se ollut tarkoitus,
	Mut asiat muuttaa muotoaan.
	Kiinni tottumukseen ja tilanteeseen,
	Jonka oon hyväksynyt, koska
	Ei voimat riitä muuttaa.
	Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
	Että valintasi teet ja naulaat sen kii.
	Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
	Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan
	Hetkeksi taas.
	Mä tiedän, kierrän totuutta,
	Mut teen sen suojellakseni sua.
	Oon pahoillani, usko mua,
	Mutten tiedä, kumman puolesta.
	Kiinni kuvitelmiin ja odotuksiin,
	Jotka on nousseet niin korkeelle,
	Ettei mitenkään voi täyttää.
	Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
	Että valintasi teet ja naulaat sen kii.
	Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
	Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan
	Hetkeksi taas, pian helpottaa.
	Tuut järkiisi taas ja annat vaan olla.
	Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
	Että valintasi teet ja naulaat sen kii.
	Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
	Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan.
	Olen väsynyt niin näihin oletuksiin,
	Jotka olevinaan on valettuna betoniin.
	Ne ei jätä rauhaan, korvissani pauhaa,
	Kunnes tajuan taas: turtumus on helpompaa
	Hetkeksi taas.

	Monesti sanoo rakkaus
	Tarkoittamatta kuitenkaan.
	Eih n se ollut tarkoitus,
	Mut asiat muuttaa muotoaan.
	Kiinni tottumukseen ja tilanteeseen,
	Jonka oon hyv ksynyt, koska
	Ei voimat riit muuttaa.
	Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
	Ett valintasi teet ja naulaat sen kii.
	l riko kaavaa, l n yt haavaa.
	Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan
	Hetkeksi taas.
	M tied n, kierr n totuutta,
	Mut teen sen suojellakseni sua.
	Oon pahoillani, usko mua,
	Mutten tied, kumman puolesta.
	Kiinni kuvitelmiin ja odotuksiin,
	Jotka on nousseet niin korkeelle,
	Ettei mitenk n voi t ytt.
	Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
	Ett valintasi teet ja naulaat sen kii.
	l riko kaavaa, l n yt haavaa.
	Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan
	Hetkeksi taas, pian helpottaa.
	Tuut j rkiisi taas ja annat vaan olla.
	Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
	Ett valintasi teet ja naulaat sen kii.
	l riko kaavaa, l n yt haavaa.
	Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan.
	Olen v synyt niin n ihin oletuksiin,
	Jotka olevinaan on valettuna betoniin.
	Ne ei j t rauhaan, korvissani pauhaa,
	Kunnes tajuan taas: turtumus on helpompaa
	Hetkeksi taas.