|
Mä istun himas sohval itse paholaisen kanssa, |
|
taas kerran keskiyöllä taas mua tapaamassa, |
|
se avas mun ranteen ja valutti verta viinilasiin, |
|
se maisto sitä ja vinkkas sitten silmää, |
|
toimiiko sopimus se kysy ja virnisti, |
|
sen ihon alta liskon suomut pikkasen pilkisti, |
|
sielun myyminen se on riskialtist duunii joten vastasin vaan "joo" |
|
ja pidin sitten suuni kiinni, sait mitä halusit, |
|
onks sul kaikki mitä tarttet, |
|
se pisti ranteen umpeen tulevaa käyttöö varten, |
|
mä nään sen öisin aina kerran vuodes, |
|
paholainen osaa pitää sijoituksest huolen, |
|
harkitsin hetken niinkuin pirun kaa tehdään aina, |
|
ne sopimukset joit tehdään loppuillast perjantaina, |
|
snadi laina, panoksen pisti paholainen, |
|
tein sen kaiken saadakseni elämäni naisen |
|
Ne kaikki laulut missä meistä kerrotaan |
|
ne missä rakkaus solmitaan jo taivaassa |
|
se kaikki kaunis mitä täällä kaivataan |
|
olet sinä |
|
Taas uus vuos, taas uus viinilasi |
|
niinku arvasit, demoni tuli takasin |
|
mä olin aikoinaan samas paikas kun mun rakas |
|
paras korttipakast, nyt ranne auki taas |
|
paholaisen lipova kieli kysy taas mun sopimuksest |
|
ja mä kertasin sille sen täydellisen kovituksen |
|
kun se nainen tuli näyttävänä holleille |
|
ja kaikki ihmiset heitti ylistävii kommenttei |
|
mä sanoin vaan "jäbät ton kaa mä meen himaan" |
|
enkä kerro mitä sinä yönä tää pudottikaan |
|
lihava paholainen hiero yhteen käsiään |
|
ja alko kesken kaiken muuttaa omaa väriään |
|
oot saanut kaiken sen mitä sä vaan havittelet |
|
naisen lapset rakkauden ja oikeen perheen |
|
oliks se kaikki oikeesti sun sielus arvosta |
|
ihan vitun helposti mä etin sitä kaikist paikoista |
|
Ne kaikki laulut missä meistä kerrotaan |
|
ne missä rakkaus solmitaan jo taivaassa |
|
se kaikki kaunis mitä täällä kaivataan |
|
olet sinä |
|
Vika vuos, vika viinilasi, |
|
nyt ois aika mennä, |
|
mä myin mun sielun se oli paholaisen kämmenellä, |
|
se maisto viiniä ja sylkäs "Mitä oot menny tekemään?" |
|
tää aine viinilasis ei maistu oikeelt vereltä, |
|
mä kerroin et mä vein mun rakkaan aurinkoon, |
|
vein sen kauas pimeydestä eikä piru voi mua estää, |
|
mä halusin sen kylpevän valossa ikuisesti, |
|
se hehku aurinkoa takas, teki mut taas vapaaks, |
|
paholainen raivostu "et sä voi tehä mulle tätä" |
|
sun veres maistuu valolta enkä mä voi juoda sitä, |
|
sä olit mun, mä omistin sut mut sä oot liian ehjä, |
|
enkä mä voi sitä estää enkä mitään tehdä, |
|
niin paholainen hävisi ammottavaan helvettiin, |
|
ja mä näin sen paikan kammottavan selkeesti, |
|
kun aurinko nousi se ei päästänyt mua hukkumaan, |
|
nuku vaan kulta, aurinko nousee aina |
|
Ne kaikki laulut missä meistä kerrotaan |
|
ne missä rakkaus solmitaan jo taivaassa |
|
se kaikki kaunis mitä täällä kaivataan |
|
olet sinä |