|
Kun mä kävin mun kamoi läpi, löysin vanhan kirjeen itseltäni, |
|
kirjotettu kai aikoi sitte, |
|
mä olin kuustoist vuotta sillon kun mä pistin sen kirjeen piiloon, |
|
kirjotin kuoreen mun oman nimen, siin luki Moi Kale, ootsä hengissä vielä? |
|
maalaat sä vielä? piirrät sä vielä? vai teet sä yleensäkkään yhtään mitään, |
|
mä räppäsin mun ekan biisin eilen, tein frendin piissileffaa varten, |
|
mut sä kai oot jo lopettanu räppäämisen, |
|
tuliks sust koskaan mitään? vai ootko niinku muutkin aikuiset, |
|
eli väsynyt ja vittumainen, kuljet sä ulkona pimeellä, |
|
tunnet sä ketään enää wraitteri nimellä, kerro konokselle terveisiä, |
|
kirjotat sä runoja enää, väännät sä pudottavii tarinoit enää, |
|
vai onks ne jo liian lapsellisii tehdä, |
|
älä vaan sano et oot kuin noi kalpeat kasvot jotka aikuiseks kasvo, |
|
ja samalla unohti elää |
|
Uu älä unohda olla elossa (2x) |
|
No mä luin sitä kirjettä ja pudistelin päätä, |
|
päätin vastata menneisyyteen täältä, madonreiän kautta kirjeellä, |
|
joo kyl mä räppään vielä, niinku kuulet mä oon parempi ku ikinä, |
|
älä penska pompi nenille siinä, |
|
oon ollu duunissa raksalla, nuoriso-ohjaaja ja |
|
baarissa ja tv-toimittajana, riittikö? jos runot on lapsellisia, |
|
ja lisätään vielä mun romaani listaan, |
|
niin mä oon siittiö tai liekehtivä sikiö, oon kulkenut lähellä reunaa, |
|
se on tyypillistä niille jotka unelmiaan seuraa, en tee uraa, |
|
sinne jää nalkkiin, en mä tiedä vieläkään, enempää ku sinäkään, |
|
enkä kysy jumalilta ei ne tiedä sieläkään, |
|
tää täytyykin olla merkillistä, |
|
jos kaikki ois itsestäänselvää ja elämä ois pelkkää värähtelykenttää, |
|
ois tylsää tietää mitä on tulossa, mut älä oo huolissas kyllä sä pärjäät, |
|
ei meillä kahdella oo täällä mikään hätänä, |
|
ja lapset juoksee sisältä ulos |
|
Uu älä unohda olla elossa (5x) |
|
Uu älä unohda että sä tuut kuolemaan |