|
"Seis seis seis seis!" huutaa ääni, pääni räjähtää |
|
Yhdestoista hetki käsillä, keskellä päivää, keskellä elämää |
|
Keskellä suojatietä punaisissa valoissa seison |
|
Veitset sielussa kahvaa myöten |
|
"Älä liiku!" käskee räyhähenki, toivoo nähdä vainaan |
|
Aikoo tappaa, teki minusta mielisairaan |
|
Tänne kävin kadun varjopuolta, ajovalot häikäisee |
|
Syrjäytynyt olen mutten huomiotta enää jää |
|
Kymmeniä muistoja sekuntiin pusertaa |
|
Iloa, surua suoraan verkkokalvon pohjaan palaa |
|
Katsonko filmin loppuun vai kuvaisinko lisää? |
|
Äänet voimistuvat, kohta olen pelkkä muisto enää |
|
Tähän on lääke varmasti |
|
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa |
|
Luovuttaa |
|
En antaudu vaan vapaudun |
|
Viimeinen kuva, se kaikista kaunein |
|
Sitä voisin tuijottaa ikuisuuden |
|
Ylittääkö raja vai yrittääkö jaksaa |
|
Jarrut kirskuu, ääni huutaa: "älä liiku, älä liiku" |
|
Katseeni nousee kengistä, edessä vihreä valo |
|
Paljon on kerrottavaa, mietin mistä aloittaa |
|
Ehkä siitä kun valitsin: ottaa askel vielä, askel vielä |
|
Tähän on lääke varmasti |
|
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa |
|
Luovuttaa |
|
En antaudu vaan vapaudun |
|
Saa paha palkkansa |
|
Saa maistaa omaa lääkettään |
|
Tähän on lääke varmasti |
|
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa |
|
Luovuttaa |
|
En antaudu vaan vapaudun |
|
Saa paha palkkansa |
|
Saa maistaa omaa lääkettään |
|
Tähän on lääke varmasti |
|
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa |
|
Luovuttaa |
|
En antaudu vaan vapaudun |
|
Saa paha palkkansa |
|
Saa maistaa omaa lääkettään |
|
Tähän on lääke varmasti |
|
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa |
|
Luovuttaa |
|
En antaudu vaan vapaudun |
|
Saa paha palkkansa |
|
Saa maistaa omaa lääkettään |