Kaunis Marjaana

	Tänä aamuna heräsin, elosalamaan, ja samantien,
	ymmärsin, mitä olin mennyt tekemään.
	Olin mielenhäiriössä, loistomiehen heittänyt menemään.
	Siis paikkasin takapyörän, hyppäsin satulaan.
	Haen mieheni takaisin,
	suunnistan jumalauta Puistolaan!
	Ja minä osasin tien, jolla kaniinit karkeloi,
	ja minä lauloin mennessäni, niin kuin vain elävät voi:
	Kaunis Marjaana polkee jälleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.
	Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan.
	Mutta miten siinä kävikään, mies oli mennyt menojaan.
	Mä olin hetken, valmis kuolemaan
	tai edes vähän romahtamaan, mutta minähän en pillitä,
	en ainakaan
	ennen pimeää.
	Siis pakenin kärrytielle, missä niityt ja metsät soi,
	ja minä lauloin niiden mukana, niin kuin vain elävät voi:
	Kaunis Marjaana polkee jälleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.
	Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan.
	Aurinko laski puiden oksille, se oli ehkä upeaa.
	Kumi tyhjeni suon reunalle, odotin pimeää.
	Olin kuivunut kämmekkä, toivoin ettei kukaan nää.
	Sitten itkin ja
	ja itkin
	ja romahdin,
	niin kuin elävät voi.
	Ja pian Marjaana polkee jälleen , ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.
	Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan.
	Kai joku vielä ottaa vastaan.
	Kai joku vielä ottaa vastaan.

	T n aamuna her sin, elosalamaan, ja samantien,
	ymm rsin, mit olin mennyt tekem n.
	Olin mielenh iri ss, loistomiehen heitt nyt menem n.
	Siis paikkasin takapy r n, hypp sin satulaan.
	Haen mieheni takaisin,
	suunnistan jumalauta Puistolaan!
	Ja min osasin tien, jolla kaniinit karkeloi,
	ja min lauloin menness ni, niin kuin vain el v t voi:
	Kaunis Marjaana polkee j lleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat ly tyhj.
	Kaunis Marjaana sulkee silm t, aina on joku joka ottaa vastaan.
	Mutta miten siin k vik n, mies oli mennyt menojaan.
	M olin hetken, valmis kuolemaan
	tai edes v h n romahtamaan, mutta min h n en pillit,
	en ainakaan
	ennen pime.
	Siis pakenin k rrytielle, miss niityt ja mets t soi,
	ja min lauloin niiden mukana, niin kuin vain el v t voi:
	Kaunis Marjaana polkee j lleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat ly tyhj.
	Kaunis Marjaana sulkee silm t, aina on joku joka ottaa vastaan.
	Aurinko laski puiden oksille, se oli ehk upeaa.
	Kumi tyhjeni suon reunalle, odotin pime.
	Olin kuivunut k mmekk, toivoin ettei kukaan n.
	Sitten itkin ja
	ja itkin
	ja romahdin,
	niin kuin el v t voi.
	Ja pian Marjaana polkee j lleen , ruuvit on irrallaan ja renkaat ly tyhj.
	Kaunis Marjaana sulkee silm t, aina on joku joka ottaa vastaan.
	Kai joku viel ottaa vastaan.
	Kai joku viel ottaa vastaan.