|
作曲 : Irina, Wirtanen |
|
Yhtä toivon enemmän kuin muuta. |
|
Paljon sen vuoksi antaisin, |
|
Että tuntisit oikeesti, |
|
Miten paljon sä haavoitit, |
|
Ja miten kerran toisensa |
|
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti. |
|
Älä väitä, ettei oo sulla muka muistoo. |
|
Vai pidätsä mua tyhmänä, |
|
Jolla ei oo väliä? |
|
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä? |
|
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. |
|
Liikaa oot sen varjolla |
|
Jo varastanut anteeksi. |
|
Mistä sait sen käsityksen, |
|
Et noin voi tehdä toisille? |
|
Mut se mun täytyy kyllä myöntää, |
|
Sul on pokkaa ainakin. |
|
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa, |
|
Varsinkaan kun se mitään muuta ei. |
|
Mut tekisitkö sä uudestaan |
|
Saman, jos saisit valita? |
|
Onko sussa jäljellä |
|
Palaakaan inhimillisyydestä? |
|
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. |
|
Liikaa oot sen varjolla |
|
Jo varastanut anteeksi. |
|
Mistä sait sen käsityksen, |
|
Et noin voi tehdä toisille? |
|
Mut se mun täytyy kyllä myöntää, |
|
Sul on pokkaa ainakin. |
|
Joo, mä tiedän, mitä tunnen, |
|
Mutta koskaan sitä ääneen sano en. |
|
Mä pelkään, että joskus peilistä |
|
Katsoo sun kaltainen. |
|
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda. |
|
Siihen suostu enää en. |
|
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan, |
|
Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä. |
|
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä |
|
Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä, |
|
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana. |
|
Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua |
|
Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua? |
|
Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua. |
|
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja. |
|
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. |
|
Liikaa oot sen varjolla |
|
Jo varastanut anteeksi. |
|
Mistä sait sen käsityksen, |
|
Et noin voi tehdä toisille? |
|
Mut se mun täytyy kyllä myöntää, |
|
Sul on pokkaa ainakin. |
|
Mistä sait sen käsityksen, |
|
Et noin voi tehdä toisille? |
|
Mut se mun täytyy kyllä myöntää, |
|
Sul on pokkaa ainakin, |
|
Pokkaa ainakin |