Vanhus ja poika ulapalla tyynellä
 Aurinko ja verkot nousevat.
 Lapsi on vaiti ja sormet kohmeessa
 Kun painavat sanat tyynen katkovat:
 "Poikanen kuule tää on meidän retkemme,
 Kuviot suuret muita varten on."
 
 Ymmärrätkö viimein,
 Miksi harvoin hymyilen?
 
 Ei se oo minun syyni,
 Että pahan kaikessa kuulee perintöni ainoastaan.
 Ei se oo minun syyni,
 Että Itä-Suomessa tuulee Venäjältä ja vastaan.
 
 Kaupunki nukkuu,
 Kun nainen vieressä kuiskaa:
 "Tie on auki meidän matkustaa."
 Aina vaan tuntuu: olen lapsi järvellä,
 Eksynyt pienet sormet kohmeessa.
 
 Ymmärrätkö viimein,
 Miksi harvoin hymyilen?
 
 Ei se oo minun syyni,
 Että pahan kaikessa kuulee perintöni ainoastaan.
 Ei se oo minun syyni,
 Että Itä-Suomessa tuulee Venäjältä ja vastaan.
 
 Ei se oo minun syyni,
 Että pahan kaikessa kuulee
 Itä-Suomessa tuulee.
 
 Multaa kynsieni alla
 Huulilla maku Pielisen
 Vielä iskee idän halla
 Panee pohjan pakkanen
 
 Ei se oo minun syyni,
 Että pahan kaikessa kuulee perintöni ainoastaan.
 Ei se oo minun syyni,
 Että Itä-Suomessa tuulee Venäjältä ja vastaan.