|
Mä herään keskel yötä Intiassa |
|
Mä näin unta ja se on nopee pakko parsii kasaan |
|
Ku nyt se on vielä palasina alitajunnassa |
|
Ja jos se katoo sitä ei oo olemassakaan |
|
Mä olin tullu siin unes käymään Suomes |
|
Mul on ikävä kotiin ja niin ikävä sun luokses |
|
Teen mitä vaan vuokses ei oo nähty pitkään aikaan |
|
Ja kun puhelin ei toimi mä käytän unen taikaa |
|
Mä sanon "mä tiedän tää on unta, kato vaikka" |
|
Ja aloin ottaa pois mun paitaa ku unessa se ei haittaa |
|
Me oltii ilman vaatteit keskel katuu |
|
Mä pakenin satuu, ku tää todellisuus sattuu |
|
Mä lensin ilmaa et sä tajuisit varmasti et tää ei oo todellista |
|
Vaik itelleni varmaan koitin selitellä |
|
Et mun mieli palaa Intiaan asti |
|
Aamuun jossa tääkin perustuu kai karmaan |
|
Mä suutelin sua |
|
Ku me seisottii alasti Aleksanterinkadul |
|
Mut sä suutelit mua |
|
Jotenki paljon vähemmän rakastavasti |
|
Vaik Darhamsalast asti olin tullu sun luo |
|
Mä kysyin "et sä enää tykkää tosta?" |
|
Sä vastasit et "tykkään", mut se ei ollu totta |
|
Mä tunsi sun eleet paremmi ku kukaa koskaa |
|
Ja hyvästelin sut koska tunsin et mä herään kohta |
|
Ja siin mä makasin takas Delhissä |
|
Otin silmät sikkuras kännykän penkiltä |
|
Ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä |
|
Ja mä tekstaan et "ootsä viel ees hengissä" |
|
Sä vastaat "Meijän pitää puhuu tosiaan, |
|
Mut kasvotusten, sit ku sä tuut sieltä kotiin taas" |
|
Mitä toi tarkottaa, mä säikähdin tosissaa |
|
Mun sydän hakkaa hulluna vaik se on jo kai osissa |
|
En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä |
|
Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä? |
|
Mä odotan, odotan, odotan, onneton |
|
Ja sä vastaat vaan lyhyesti "On" |
|
Likasel lakanalla, kaukana kaikesta |
|
Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta |
|
Pysähtyy riksat ja lehmät ja muut |
|
Vaik takas tulisin en takas tuu |
|
Likasel lakanalla, kaukana kaikesta |
|
Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta |
|
Se mistä lähin, sitä ei oo enää |
|
Sama maa, mut ei venaamassa ketää |
|
Mä en tiedä selviinks mä himaan Intiasta |
|
Oon kestäny tän kaiken paskan |
|
Aamu kammasta piikkei repimäl |
|
On kiire takas syliin |
|
Mut tää meni ihan yli |
|
En ymmärrä sua hyvi |
|
Me ollaan selviytyjä-tyyppei |
|
Ei selvittäjä-tyyppei |
|
Ja ehkä me ei vaan onnistuttu selvittää niit vyyhteit |
|
Jotka paino ja paisu |
|
Mut enne ku lähdet kerro |
|
Näitkö sä saharas maailman kirkkaimmat tähdet |
|
Kerro mitä kävi |
|
Moikkaa mua mun unessani |
|
Me ei puhuttu sanakaan mun takasi tullessani |
|
Eikä puhutakkaan varmaa enää koskaan |
|
Joskus jotai kaunista voi hautua roskan alle |
|
Ja kai sä muistelet mua silti ihan hyvällä sisimmässäs syvällä |
|
En oo sust aina jyvällä |
|
Ja millo minnekki tiet tääl kulkee |
|
Nii takas voi palata aina ku vaa silmät sulkee |
|
Likasel lakanalla, kaukana kaikesta |
|
Avaan mun silmät, ehkä ihan aiheesta |
|
Riksat jatko taas pärinää |
|
Vaik maapallo pysähty se ei kadottanu väriään |