Korvissa soi hiljaisuuden laulu, kova rakastaja
rautaveneen peräpuuta murhemieli miesi halaa
kaadetussa metsässä vain yksinäinen korpinraato
joenpolven mutkan takaa vene lipuu, tuhto palaa
kaupunkiko tässä oli vaiko hullun haavekuva
oikeasta elämästä, merkitysten perijästä
isät, äidit, veljet, siskot, manan mailla koko sakki
itkuvirren ääniin huutaa sieluparkaa palaamaan
siis pannaan käsi käteen
sormet sormien lomahan
itketään ja lauletaan
ärjytään ja rähinöidään
alennusajan olentoja rivoja
paloi talo, meni maat, ja veri kaikkos poskipäiltä
vale astui rinnan ahjoon, messun luki, sahdin joi
perkeleitä hornan kulki väentorin tungoksessa
myytävänä kaikki, koko elämä ja iäisyys