Hautasuon happaman 
Ruttokellot pauhaavat pahuuttaan 
Ennustaen tuskallista kuolemaa 
Kutsuen lopun hallitsijaa 
Tautien suurta kantajaa 
Kaikuu kalman jylhä sointu 
Mystistä virttään parkuen 
Herättäen raadot suohaudastaan 
Ulvonta mätäisten kurkkujen 
Ylistystä ruton messiaalle 
Surmavuosien kylmä jyly yli maiden kantaa 
Aikojen takaa tekee uutta tuloaan 
Suuri miehensurmaaja nostaa taas katsettaan 
Tautien herra, sairauksien ruhtinas 
Kohottaa katseensa ruttokuilusta 
Mädän soista vetää miekkansa 
Julistaa tuomionsa liejuhaudasta 
Mädän viikate kamalan kuoleman 
Taivaan kannen halkaisee 
Repien riekaleiksi Jumalan 
Taivaan haavasta tulehtuneesta 
Paiseisen kristuksen raadon riuhtoo 
Syösten (alas) maahan lihakuoppaan 
Äpärän suonsilmään paiskaa 
Sekaan isänsä jäännökset 
(sekä) madonsyömien enkelten