Enkeleiden keskelle tyhjyys 
Lankeaa eikä täyty koskaan 
Hiljaisuus on paikan henki 
Tässä kultaisessa salissa 
Yksin etsin rajan reunaa 
Veri oppaani pimeyteen 
Rituaalini varjoihin johtaa 
Aldebaran avautuu 
Babhometin veriset sarvet 
Lyövät leimansa sieluuni 
Suden tajunta täyttää omani 
Raadonkorjuun aika 
Kun ruumiini on taas minun 
Olen hurmeeseen tahrittu 
Oksennan enkeleiden verta 
Vuohipaimen, murhaaja 
Tunnen voiman suonissani 
Kutsumukseni kiehuvan raivon 
Janon rajun saalistajan 
Pian kuulette ulvontani